Pari päivää sitten nimimerkki Tyttö 20v jätti blogiin kommenttinsa:

Luettuani kaikki teiän kirjoitukset läpi huomasin itkeväni ja musta tuntuu kuin olisi ollut kohtalo, että mun piti löytää tämä blogi. Koska olen hautonut itsemurha-ajatuksia jo pidemmän aikaa ja koko ajan ollut lähempänä samanlaista romahtamista kuin Elisa. Mutta luettuani sinun ja miehesi tuskasta Elisan poismentyä tajuan, miten itsekkäästi olen ajatellut. Itsemurha vois olla ratkaisu mulle, mutta ei mun läheisille. Luettuani nämä merkinnät tajuan, etten mie halua aiheuttaa samanlaista tuskaa vanhemmilleni ja läheisilleni, kuin mitä te joudutte käymään läpi.

Olen koko ajan toivonut, että tämä kirjoittamisemme saisi ihmiset ajattelemaan asioita. Ennen kaikkea olen toivonut, että kiusaajat pysähtyisivät miettimään kiusaamisensa jälkiä ja toisaalta aikuiset, jotka ovat lasten lähellä, heräisivät puuttumaan - ja toisaalta välittämään myös niistä omista lapsistaan.

Tytön viesti antoi kuitenkin toivoa siitä, että kirjoittamisemme voi saada aikaan myös jotain sellaista hyvää mitä en itse ollut tullut ajatelleeksi. Jos joku itsemurha-ajatuksia pyörittävä havahtuu näiden viestien vuoksi miettimään muita vaihtoehtoja ja tekee toisen valinnan kuin Elisa, me olemme onnistuneet. Jokainen Elisa on liikaa. Jokainen elämän vallinnut nuori, on yksi suuremmoinen elämä enemmän.

Tyrnävän tragedia päätti kahden lapsen elämän. Vaikka poliisi onkin tapahtumien kulusta hyvin vaitonainen, on samalla nostettu esiin keskusteluja perhesurmista. Mikä ajaa ihmisen niin suunnattomaan epätoivoon, että on itsensä lisäksi valmis tappamaan rakkaimpansa? Lapsen kuolema on aina tragedia, jonka jälkeen jää kysymys miksi? Ja kysymys, mitä olisi voinut olla? 

Valitettavasti tässä maailmassa vain vahvat selviävät ja välillä eivät nekään, koska vielä vahvemmat päättävät toisin.

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)