5. joulukuuta: Elisa aloittaa koulun

Muistan sen aamun kuin eilisen, niin klassista kuin se onkin sanoa. Pienen tytön, jonka hiukset oli palmikoitu kahdelle letille ja joka pomppi upouusissa lenkkareissaan ja uusi reppu selässään pihalla malttamattomana, kun isä oli taas kerran myöhässä. Tai ei ollut myöhässä mistään muusta kuin Elisan aikatauluista. Niin se meni aina. Elisa odotti malttamattomana, kun Miksu vielä etsi avaimia ja lompakkoa. Isompana Elisa keräsi oleelliset valmiiksi mukaan ja lykkäsi ne Miksulle käteen. - Voitaisko me mennä? Elisa kysyi ja Miksu nauroi joka kerran.

Mutta silloin Elisa oli kuin tulisilla hiilillä. - Mennään, mennään, mennään. Kasvoissa loisti vuoroin jännitys, välillä huoli myöhästymisestä. Lopulta Miksu tuli, otti kuvia tytöstä, joka hymyili harvahampaista hymyään, kun osa etuhampaista puuttui. Sitten käveltiin yhdessä kouluun, jossa tyttö liittyi muiden samanlaisten reppuselkäisten jännittäjien joukkoon. Sinne se meni ja minä tajusin, että minua jännitti enemmän kuin Elisaa.

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)