18. joulukuuta: Elisa elokuvissa

Elisa taisi käydä ensimmäisen kerran elokuvissa katsomassa Rölli ja metsänhenki. Muistan miten tytön pää pyöri suuren elokuvateatterin aulassa. Kaikki piti nähdä, kaikkeen piti tutustua ja Elisa tahtoi kertoa kaikille, jotka suinkin vaan näyttivät siltä, että voisivat häntä kuunnella, että hän on tullut ekaa kertaa elokuviin. Yritin hänelle sanoa, että antaisi ihmisten olla, vaan pian Elisa näki taas jonkun, joka seisoi vähän erillään muista, hymyili ja moikkasi. Jos ihminen moikkasi takaisin, Elisa meni luo ja kertoi: Minä tulin elokuviin. Ihan ekaa kertaa.

Elisa oli tarinasta ihastuksissan. Milli Menninkäinen tietysti lumosi pienen tytön, Rölli nauratti ja Isoröllissä oli joku kunnioitusta herättävä taika. Siitä hahmosta puhuttiin pitkään. Vähän myöhemmin kävimme katsomassa Monsterit Oy:n ja silloin tyttö istui koko elokuvan lumoutuneena pää polvissa, puristaen jalkoja rintaansa vasten. Hän tuijotti herkeämättä ja selvästi jännitti miten  Buun käy. Sen elokuvan jälkeen kaikki paikat olivat täynnä monstereita, mutta ne vain naurattivat.

Miten kovin kaipaan Elisan naurua. Ja samalla tajuan, että viimeisinä aikoina sitä kuului vähän. En vain ymmärtänyt sitä siinä arjessa. Olisi pitänyt tajuta. Olisi pitänyt ymmärtää. Me vain oletimme, että kaikki on hyvin.

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)