22. joulukuuta: Elisa ja naapurin poika
Kun Elisa oli pieni, naapurissa asui poika, jonka kanssa Elisa oli hyvä ystävä. Poika tuli usein aamulla ensimmäisenä meille ja Elisa ja poika höpöttelivät kaikenlaista samalla, kun Elisa söi aamupalaa.
Elisa ja poika keksivät kaikenlaista. Heillä oli aivan uskomaton mielikuvitusmaailma, johon mahtui suuret sankarit, pienet keijut ja suunnattomat seikkailut.
Kerran, kun Elisa ja poika olivat eskari-ikäisiä, sattui yksi juttu, joka tuli mieleeni näitä kiusausjuttuja puhuessani. Elisa tuli kotiin pihalta ja näin hänestä heti, että jokin vaivasi. Yritin kysellä, mutta Elisa ei kertonut, vetäytyi vain huoneeseensa ja oli siellä. Annoin Elisan olla, välillä kävin juttelemassa niitä näitä. Sitten yks kaks Elisa parahti itkuun ja kertoi mitä pihalla oli tapahtunut.
He olivat pojan kanssa tutkineet kiviä, keränneet hienoimmat ämpäriin ja kantaneet niitä leikkimökkiin. Poika oli sitten jostain syystä saanut päähänsä alkaa lällättää Elisalle jostain ihan pienestä jutusta ja Elisa oli paiskannut kädessään olevan kiven suoraan poikaa kohti.
Soitin samassa pojan äidille. Tämä ei tiennyt asiasta mitään. Pojalle ei ollut käynyt kuinkaan, mutta Elisa oli pelästynyt niin kovin, että oli sännännyt suoraan sisälle. Elisa kävi vielä samana iltana pyytämässä anteeksi ja seuraavana aamuna meillä juotiin taas aamukaakaota mielikuvitusmaailmassa.
Näitä leikkejä jatkettiin vielä se eskarivuosi. Kun Elisa ja poika menivät kouluun, ei Elisa enää mahtunut pojan maailmaan. Koulukaverit taisivat häntä kiusata "tyttöystävästä". Kuitenkin Elisa puhui pojasta monesti. Siitä mitä tämä oli koulussa tehnyt ja viimeisimmät puheet koskivat poikaa ja pojan upouutta mopoa.
(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)
