12. joulukuuta: Elisa katsoo televisiota
Elisa rakasti tarinoita ja viihdettä. Me luimme paljon, mutta myös tv:tä katsottiin. Siihen aikaan, kun Elisa oli lapsi pieni, ei oltu ehkä vielä ihan niin huolissaan siitä kuinka paljon saa katsoa. Vuokrasimme paljon elokuvia ja minusta tuntuu, että niiden kanssa kävi vähän samoin kuin kirjojenkin. Elisa kulki ehkä pienen askeleen ikäisiään edellä koko ajan. Alkuun yritin pitää kiinni ikäsuosituksista, mutta sitten tajusin tuntevani oman lapseni paremmin kuin elokuvatarkastaja. Ei nyt sinällään, että mitään kamalaa väkivaltaa olisi katsottu, ei Elisaa edes kiinnostanut, mutta satuja, seikkailuja ja taikaa. Voi miten Elisa rakasti Harry Pottereja, Narniaa ja eläintarinoita. Ja miten kovin minä itkin, kun Elisan serkut kävivät kesällä katsomassa viimeisen Potterin. Muistan miten Elisa ahmi tarinan kirjana ja miten hänen kasvonsa loistivat, kun hän tuli kertomaan miten tarina päättyi. Ehkäpä vielä jonakin päivänä minä eksyn Elisan perässä Potterin maailmaan ja muistan kaikki ne mitä hän kirjoista kertoi.
Meillä oli tietyt ohjelmat, jotka piti katsoa joka viikko. Elisa istui kippurassa sohvan nurkassa ja katsoi tv:tä lumoutuneena. Tartu mikkiin aina laulettiin yhdessä. Tanssii tähtien kanssa piti ihastella jokainen kaunis puku. Putousta naurettiin kippurassa. Ja sitten oli ne jutut, joissa oli ihan oma taikansa. Niin pienestä kuin Elisa suinkin jaksoi niin myöhään valvoa, me katsoimme yhdessä Euroviisut ja herkuttelimme.
(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)