17. joulukuuta: Elisa piirtää ja kirjoittaa
Olemme käyneet pikkuhiljaa läpi Elisan papereita. Sitä surullisen kuuluisaa päiväkirjaa, mutta myös muita. Piirustuksia, kirjoituksia, kirjoituksia tietokoneelta, netistä. Nyt face-ryhmässä on julkaistu kaksi Elisan jälkeen jäänyttä paperia. Toisessa runo, toisessa sanoja ja karu piirros. Kumpaakaan en ollut nähnyt ennen kuin vasta Elisan kuoleman jälkeen.
Elisa piirsi paljon. Erityisesti japanilainen kuvataide kiinnosti häntä. Aina jouluksi ja synttäriksi piti saada uusi kirja, uusia tusseja, erityispapereita ihan mitä vaan. Ja paljon niitä ostettiin muutenkin. Sitten Elisa istui pöytänsä ääressä ja piirsi. Piirsi hiljaa, kumartuneena paperin ylle, hiukset roikkuivat vapaina reunustaen kasvoja. Sellaista Elisaa minä kaipaan.
Elisa myös kirjoitti. Olin varma, että tytöstä tulee vielä jotain sellaista, että me saamme olla ylpeitä hänestä. Yritin kannustaa parhaani mukaan Elisaa tekemään asioita, joista hän piti. Tyttö sohvannurkassa, läppäri sylissä, keskittyneenä, se oli yksi kauneimpia näkyjä.
Kaunis, ihana Elisa.
Kiitos kaikille, jotka ovat jättäneet viestejä tänne ja fb-ryhmään. Jokainen tietää, että lohtua ei ole, mutta silti lämmittää tieto, että te jaatte tämän asian kanssamme.
(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)
