15. joulukuuta: Elisa unessa

Tänään on ollut raskas päivä. Tänään olen lukenut kaikkia niitä tarinoita, joita olette halunneet jakaa kanssamme. Kiitos niistä. On ihanaa nähdä mitä tapahtuu, kun asioista aletaan puhua. Kuitenkin, olen samalla myös surrut teistä jokaisen tarinaa. Miksei kukaan osannut auttaa? 

Siksi tämän päivän muistona haluankin tarjota teille Risto Rasan runon.

Kun pieni lapsi nukkuu,
se täyttää
yhden kokonaisen huoneen.

Jokainen äiti tietää mikä taika on nukkuvassa lapsessa. Siinä tuhinassa. Pikkuisessa nenässä ja viattomissa kasvoissa.

Miten monet kerrat makasinkaan Elisan vierellä tämän ollessa vauva ja pidin häntä maailman suurimpana ihmeenä.

Miten monet kerrat kävinkään kurkistamassa Elisan huoneen ovesta, kun leikki-ikäinen latasi seuraavaa päivää varten.

Miten monet kerrat silitin jo teini-ikäisen neidin hiuksia varoen herättämästä häntä.

Miten kovin rakastinkaan nukkuvan lapsen katselua.

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)