2. joulukuuta: Joulumuisto

Muistan miten Elisa aina odotti joulua. Ja eteenkin sen aattojen jännityksen, jonka saattoi tuntea ilmassa. Miksu aina kiusoitteli tyttöä. Kyseli, että kuuliko narahduksia nurkista tai koputuksia ovelta. Joka kerran Elisa juoksi ovelle tonttulakki päässä, näytti hetken pettyneeltä, kun siellä ei ollutkaan ketään ja katsoi sitten isäänsä ja nauroi. Nauroi juuri sillä Elisalle tavallisella tavalla, joka oli täynnä elämäniloa, nenä kohti kattoa. - Isä, Elisa sanoi ja nauroi vähän lisää. - Ei pukki vielä tule. Ruuan jälkeen vasta.

Joskus Miksu pisti tonttuhatun päähänsä ja kulki pihalla ikkunoiden vieriä niin, että tonttuhattu vain näkyi. Voi sitä riemunkiljahdusta, kun tyttö näki hatun.

Voi kumpa voisin kuulla sen vielä kerran.

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)