6. joulukuuta: Mummon koira

Elisa rakasti eläimiä. Ja kaikki eläimet rakastivat Elisaa. Mutta erityisen rakas oli mummon koira, Saku. Saku on pitkäkarvainen saksanpaimenkoira, joka rakasti maata pitkin pituuttaan Elisan vieressä, kun tämä makasi lattialla lukemassa. Saku tuli taloon Elisan ollessa ensimmäisellä luokalla ja silloin tyttö opetteli haparoivasti tavaamaan koiralle. Kun lukeminen kehittyi, Elisa oli aivan vakuuttunut siitä, että koira kuunteli hänen lukemistaan ja niin se taisi tehdäkin. Jossain vaiheessa Elisa lopetti ääneenlukemisen koiralle, mutta makasi silti kirjan kanssa koiran vieressä.

Sakun kanssa Elisa vaelsi metsässä. Tyttö kulki polkuja ja koira seurasi tarkkana perässä. Tuntui kuin koira ei olisi laskenut tätä hetkeksikään silmistään.

Nyt Sakua on kamala katsella. Se tulee meitä häntä heiluen vastaan ihan joka kerran, kun menemme mummolaan. Vaan sen naamasta näkee heti, että nyt Elisa puuttuu yhä. Se käy rauhallisesti haistelemassa minun ja Miksun lahkeet ja kulkee sitten ovelle, johon se käpertyy odottamaan. Se on kuin me kaikki. Elisa-rakas. Me kaikki odotamme, että sinä vielä tulisit, mutta et tule.

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)