7. joulukuuta: Pupulta piilossa

Eilisen kirjoituksen jälkeen Miksu totesi: Muistatko pupun? En ollut ajatellut, mutta heti Miksun siitä sanottua muistin. Mummon koiran jälkeen täytyy kertoa mummolan pupusta.

Se oli kesäinen päivä ja Elisa oli ehkä juuri ja juuri viiden vasta. Me äitini kanssa pesimme kesäkodin lakanoita ja katselimme aina välillä kuinka Elisa touhusi puutarhassa. Tytöllä oli jokin taikamaa päässään ja niitä seikkailuja ei voinut edes kuvitella. Välillä Elisa konttasi nenä melkein maata viistäen tutkimassa jotain nurmikolla, välillä juoksi keppi kädessä kuin suureen taisteluun. Monta kertaa äiti pysähtyi ikkunaan ja hymyili katsellessaan Elisaa ja niin tein minäkin.

Pyykkikone lopetti pyörimisen ja keräsin koneellisen lakanoita syliini. Tulin pihaan ja Elisaa ei näkynytkään missään. Ihan pienen hetken huolestuin ja etsin tyttöä katseellani. Miksu oli pihassa rassaamassa autoa, hän näki jo ilmeestäni huolen. Miksu hymyili, nosti sormen huulilleen ja osoitti pientä tyttöä, joka oli kyyristyneenä marjapensaassa. Siellä, vielä raakojen marjojen alla Elisa istui ja tuijotti johonkin. Kävelin hitaasti lähemmäs nähdäkseni mitä tyttö katsoi ja lopulta näinkin sen. Pensaiden takana, vähän matkan päässä seisoi jänis, joka haisteli tarkkaavaisena ilmaa. Elisan ja pupun välillä oli selvästi se sama lumous, joka oli tytön mielen taikamaassa.

Lopulta Elisa käännähti katsomaan minuun, tytön kasvoilla oli korvasta korvaan ulottuva hymy ja tyttö hihkaisi: - Äiti! Pupu! Sitten katsoimme yhdessä kuinka pupu pomppi pois. Elisa näytti pikkuisen pettyneeltä.

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)