Sitä on vuoden elänyt päivä kerrallaan. Lähes päivittäin on tullut vastaan joku juttu, jota pitelee hetken käsissään ja miettii: Mitä tälle tehdään? Tämä on Elisan, miten tämä? Jotkin asiat löytävät uuden kodin kuin itsestään. Jotkin jäävät siihen missä ovat olleetkin. Jotkin siivoaa kaappiin sitä varten hankittuihin laatikoihin ajatellen, että tätä minä haluan pitää käsissäni vielä joskus. Näitä haluan katsella ja muistaa miltä villapaidan pinta tuntui, kun silitti Elisan selkää.

Eilisen päivän kuljin kodissamme. Etsin Elisaa. Nalle työpöydän kulmalla, isoksi kasvaneen tytön siihen joskus unohtama. Kengät eteisen kaapissa, ne, jotka ostettiin joulun jälkeen alennusmyynnistä ja jotka jalassa kuljit silmät loistaen kuin maailman suurin supertähti. Kylpytakki naulakossa, isän ja äidin takkien vieressä, olen pessyt sen omani ja isän takin kanssa lukuisia kertoja tämän vuoden aikana, mutta koskaan en raaski pakata sitä pois. Lempimuki keittiön kaapissa, niin se missä on niitä lampaita. Laput, kirjeet ja viestit, siellä missä ne ovat aina olleet. Numero puhelimessa, tekstiviestit. Sekin, jossa pyytelit kamalasti anteeksi, kun olit tulossa puoli tuntia myöhässä kotiin.

Oli materiaa ja oli muistoja. Keittiössä saatoin kuulla naurusi. Huoneessasi musiikin, jonka tahdissa tanssit hyvällä tuulella ollessasi. Olohuoneessa kuulin keskustelut, joita kävit Marikan kanssa. Kylpyhuoneessa tartuin lempishampooseesi (kyllä, ostan sitä yhä) ja haistelin. Oli kuin olisi hetkeksi voinut upottaa nenän hiuksiisi.

Elisa. Kuulethan? Näethän? Suojaathan? Me taidamme tarvita sitä tällä tiellä.

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia) 

 

Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa

Jonakin päivänä kaduttaa Jonakin päivänä kaduttaa Jonakin päivänä kaduttaa Jonakin päivänä kaduttaa