Lisää projektista: http://www.jossainkaukana.net/elisa
Mun täytyy sanoo, et mun voimat on nyt aika loppu. Tää viikko on ollut huima. On ollu hienoo nähdä miten te ootte Elisan tarinaa jakaneet. On puhuttu kiusaamisesta, jaettu ajatuksii, mietitty mahdollisuuksii. On kulkenut niin monta hyvää viestiä, punottu nii monta narua siihe verkkoon ettei sitä usko. Juuri sitä me haluttiin. Juuri siksi me lähettiin tekemään kirjaa ja kulkemaan sen kirjoittamisen vieres tän blogin kans. Me haluttiin, et ihmiset heräis puhumaan. Kun tarpeeks monta puhuu, lköytyy lopulta myös arpeeks sitä tahtoo tehdä.
Samal tää viikko on ollu ihan kamalan raskas. Tietty ihan sinällään jo. Elisan kuolemasta tuli vuos. Se oli iha yllättävän vaikeeta. Ja vaikka Elisan vuosipäivä oliki tärkeä projektil niin se toi mukanaan myös raskaita asioita.
Ihmiset ovat vaatineet tietoja, joita me emme voi antaa. Ihmiset ovat ihmetelleet miks me emme kerro koulua ja miks kiusaajien nimii ei julkasta.
Tämä kertoo hyvin miks:
Väkivalta ei parane väkivallalla. Kiusaaminen ei ratkea kiusaamisel. Oliko tää isä ny sit pojan kiusaajaa parempi? Ei. Itseasias paljon pahempi. Isä on aikuinen. Pitäis pystyy käyttäytyy sen mukaan. Jos kouluväkivalta jättää jäljet niin entä sit, kun aikuinen käy täl taval lapsen kimppuun?
Elisan muisto on koskettanut monia. Tunteet ovat isoja. On liikkeel myötätuntoa, surua, ikävää, huonoi muistoi ja huolta. Samal on noussut valtavsti vihaa ja raivoa. Mä oon saanut siitä osani ja mun täytyy sanoo, et välil mua oikeesti pelottaa minkä osan Elisan kiusaajat saa.
Mä en voii sanoo, et mä tuntisin mitään suurta myötätuntoo Elisan kiusaajia kohtaa, mut mä voin ymmärtää ainaki jotain niiden toimista. Mä voin ymmärtää, ettei kukaan niist toivonu Elisan kuolemaa jha et kaikki ottas tekons takas, jos vaan vois. Mä voin tajuu, ettei niistä kaikki ees tajunnu miten pahasti Elisaan sattu.
Elisan tapaus on meidän tragedia. Se ei tuo Elisaa takas, jos joku muu nuori kuolee. Mä voin sanoo, et jokainen Elisan luokkakaveri tietää mitä tapahtu ja miks. Jokainen kiusaaja varmasti kantaa loppuelämäns tätä juttuu mukanaan. Ei oo mitään syytä langettaa sitä tuskaa yhtään enempää. Koska mä oon ollut kiusaaja, mä oon osan teistä mielestä ihan täys paska ja arvoton ja joudan helvettiin. Mä kadun sitä mitä mä oon tehny, mut mä en saa sitä tekemättömäks sillä. Mut mä en voi muuta ku yrittää toimii oikein nyt. Ja välil mä makaan illal sängys ja mietin, et mitä jos. Mitä jos joku Elisan kiusaajist päätyy Elisan ratkasuun ihan pelkän syyllisyyden vuoks... Olkoon ne kiusaajat mitä vaan, mut yhdenkään vanhemmalle mä en tätä tuskaa toivo. Lisäks mä haluun uskoo, et joku niistä voi jonaki päivän tajuta jotain ja tehdä jotain paljon parempaa.
Riikka sano mulle aikanaan, et olis parempi, jos me annettas ajan kuluu ennen kun ruvetaan tähä. Mä vaan halusin, et ei jäätäis odottamaan. Mä ajattelin, et Elisa vois pelastaa jonkun muun. Et me voitais pelastaa joku muu. Mä lupasin silloin Riikal, et me vaan puhutaan asioista netis ja kenenkään ei oikeesti tarvii kertoo sen enempää siitä, että ketä me ollaan. Se oli aika lapselline ajatus. Netti on täynnä keskusteluu ja oliha se tiedos, et jossain vaihees löytyy joku, joka syystä tai toisest haluu kertoo ketä me ollaan.
Mä oon saanut tappouhkauksii. Haukkui. Kaikkee mikä muistuttaa ihan hirvittävästi sitä mitä Elisan päiväkirjast löytyy. Paitsi, et asial on ilmeisesti ihan aikuiset ihmiset.
Te voitte olla musta ihan mitä mieltä hyvänsä, mut entäs Riikka? Onks Riikka ansainnu tän? Ihan vaan siksi, et se meni ja rakastu entiseen kiusaajaan? Te voitte vihata mua, mut kuka oikeesti haluu Riikalle tän tuskan päälle viel tän?
(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)
Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa
Jonakin päivänä kaduttaa Jonakin päivänä kaduttaa Jonakin päivänä kaduttaa Jonakin päivänä kaduttaa
