Mun ja Minttiksen kirjoituksia on kritisoitu jonkun verran siit, et voiko tälläiset olla totta. Voiko tälläistä oikeesti tapahtua Suomessa, jossa on Kiva-koulut ja muut ja kiusaamisesta on puhuttu aktiivisesti parikymmentä vuotta.

Iltalehti kirjoitti eilen: Haettiin luokasta pahoinpideltäväksi. Myös sunnuntain: Koulukiusaaminen ei katkea muistuttaa meitä siitä mikä on totta.

Pahaa tapahtuu ja mitään ei voida, mut anteeksi? Miten niin ei voida? Nää on lapsia, joiden pitäisi vielä olla tiukasti vanhemman määräysvallan alla ja muiden aikuisten kans. Uskoisin, et vika on siinä, et asioiden annetaan mennä liian pitkälle. Kun ekaluokalla vähän nimitellään, tönitään, eikä oteta mukaan leikkiin, se on kaikista viel ihan okei. Sanotaan, et älä välitä, oo niin kui ne et huomaiskaan niin kyl ne asettuu. Vaan ei astu. Lapsille tulee viesti, et se mitä tehdään on okei ja aikuiset ei puutu. Kun sit yläasteella vastas on joukko uhmaisia teinejä, jotka hakkaa toisen, ollaankin ihmeessä. Näissä tilanteissa vaan pitäis kaikilla olla kanttia tehdä siitä poliisiasia. Väkivalta on väkivaltaa myös koulus. Ainakin tietääkseni.

Iltalehden pahoinpitelyjutussa toinen pahoinpitelijöistä on lähtenyt mukaan toisen pyynnöstä. Perusteluksi hän kertoo, et tykkää mennä mukaan juttuihin. Siis mitä? Mä nyt menin ja hakkasin ton, koska mä tykkään hankkii erilaisii kokemuksii? Niinkö? Vai, et mä nyt vaan halusin olla se kova gimma, joka uskaltaa, kun muut ei? Onko koulu oikeasti joku lainsuojattomien mellastusalue, jossa saa tehdä ihan mitä tykkää? 

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)