En tiedä mistä se ilmesty. Ihan yks kaks tajusin istuvani olohuoneen sohvalla käsissäni Elisan villapaita. Eikös nää kaikki jo menneet johonki? Annettu uffille tai jotain pistetty varastoon säilöön? Sitäki mä oon miettinyt. Mikä järki siinä oli... Säästää kuolleen lapsen vaatteita? Et ne vois jonaki päivänä tulla vastaan näin ku tää paita tässä.

Mä istuin sohvalla ja painoin naaman pehmeää villaa vasten. Se tuoksu vieläki Eliisalta. Ja samassa musta tuntu, et mä tukehdun tähä ikävään. Se puristi kurkussa. Ei. Ei näin. Ei mun elämä. Elisa.

Mä tahdon sut takas. Rakas.

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)