Lisää projektista: http://www.jossainkaukana.net/elisa
Olen selannut Elisan päiväkirjaa taas. Vielä ihan viimeisinä päivinä Elisa kirjoitti, ettei halua kertoa minulle ja Miksulle asioita, koska ei halua pilata hyvää hetkeä. Ei halua rasittaa. Ei halua tehdä meitä surullisiksi. Vielä ihan muutamia päiviä aiemmin Elisan kirjoituksessa toistui ajatus "Mä selviän". Kai Elisa vakuutti sitä itselleen. Elämältä oli pohja jo lähtenyt pois. Voi kun jollakin tapaa olisimme sen nähneet.
Elisan päiväkirjat ovat kuin argeologinen kaivos. Ensimmäisestä lukukerrasta en muista muuta kuin sen, että koin Elisan tunteet. Itkin. En saanut henkeä. Näin edes jollakin tasolla syyn miksi tyttöni teki sen minkä teki. Hänellä oli paha olla. Ja minä en nähnyt sitä. Kerta toisensa jälkeen lukemalla minusta tuntuu, että löydän jotain uutta. On oikeita, sanottuja asioita ja sitten on niitä, joita kuvittelen löytäväni rivien väleistä. Yritän olla tulkitsematta Elisaa liikaa, enhän voi mitenkään tietää kuinka oikein sen teen.
Moni on lohduttanut meitä sanoen, ettei ole itsekään vanhemmilleen halunnut kertoa / kertonut kiusaamisesta. Minua itkettää joka kerran, kun ajattelen, että Elisa kantoi näitä asioita sisällään eikä antanut meidän auttaa. Minä kuvittelin oikeasti, että me puhumme kaikesta.Minä kuvittelin, että meillä oli hyvät ja avoimet välit. Minä kuvittelin olevani, jos nyt en ihan huippu äiti, niin vähintäänkin ihan kohtuullisen hyvä. Elisa oli ainoa lapsi ja... hän oli meidän elämämme. Mutta ehkä Elisa oli vähän liiankin kypsä ja liiankin fiksu. Hän halusi suojella meitä, vaikka meidän piti suojata häntä.
Mutta miten ihmeessä saa nuoren kiinni, jos tämä ei anna auttaa? Aikuisen tehtävä on ottaa kiinni, kun nuori tippuu siipiään kokeillessaan, mutta meidän Enkelimme vain mätkähti kuolleena maahan, koska me emme nähneet hätää.
Olemme peräänkuuluttaneet sitä, että nuorelle pitää olla läsnä. Pitää kysyä mitä kuuluu. Pitää kysyä uudelleen ja uudelleen. Mietin, että minusta me puhuimme vuosi sitten kuulumisista. Mielestäni me kävimme päivää läpi monet kerrat.
Minä uskon, että Elisan virhe oli se, että hän halusi pitää kiinni siitä, että kotona oli "kaikki hyvin". Jos hän olisi kertonut kiusaamisesta, se olisi tullut myös perheemme asiaksi. Toivon vain niin kovin, että olisin saanut mahdollisuuden muuttaa tilanteen myös koulussa.
Me emme saaneet.
(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)
Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa, Enkeli-Elisa
Jonakin päivänä kaduttaa Jonakin päivänä kaduttaa Jonakin päivänä kaduttaa Jonakin päivänä kaduttaa
