Joku toivoi jotai esittelyy siitä, et kuka on kuka. Minttis yrittää lähipäivinä ehtiä tehdä projektille nettisivun, joka kertoisi perusasiat, myös sen kuka on kuka. Näillä näkymin blogis tullaan jatkossa näkemään myös monien muiden kirjoituksia. Täytyy sanoa, et moni onkin halunnu jakaa kanssamme sellaisia tarinoita, et niitäkin kyllä kelpaisi nostaa esille. Tarinoita selviytymisestä. Tarinoita kivusta. Siitä tuskasta, joka jää.

Tää maailma on sairas. En ole valitettavasti pystynyt lukemaan läheskään kaikkea siitä mitä ootte Elisasta kirjoittaneet. Elisan tarinaa on kuitenki nyt levitetty netis siinä määrin, et ihan joka paikkaan ei ehdi. Eikä varmaan pitäiskään. Anonyymit keskustelufoorumit on kuin joku kumma ikkuna tähän maailmaan. Ihmiset laukoo mitä sattuu. Vaan siitä huolimatta me olemme kiitollisia kaikesta käydystä keskustelusta. Jokaisen linkityksen, jokaisen FB-jaon, jokaisen blogikirjoituksen myötä taas joku uusi ihminen löytää tarinamme ja kuka tietää - ehkä hän on juuri se, jonka piti kuulla tämä tarina muuttaakseen käytöstään, hakeakseen apuaan tai päättääkseen, että tänään ei ole se päivä, jolloin lopettaa elämisen.

Monen viha kohdistuu entisiin kiusaajiin ja nyt Elisan kiusaajiin. Moni kysyy mitä näille kiusaajille on tapahtunut, katuvatko, ovatko pyytäneet anteeksi, ovatko joutuneet vastuuseen teostaan. En tiedä miten tuollaiset 14-16-vuotiaat saatettaisiin vastuuseen siitä, et loukkasivat lastani siinä määrin, et tämä päätyi riistämään hengen itseltään. En myöskään halua lähteä heitä syyttelemään, ei tätä suunnitellut näin kukaan. Kyllä. Uskon, et jokainen, joka tapaukses on tavalla tai toisella osallisena ollu, sen tietää ja uskon, et jokainen käy tahoillaan näitä juttui läpi. Tietysti, jos joku Elisan koulukavereista tai opettajista kokee haluavansa sanoa oman puolensa tähän asiaan - sana on vapaa.

Kyllähän Elisan päiväkirjan lukeminen saa vihan kuohahtamaa niin, et välil tuntuu, ettei saa henkeä. Mut en mä siltikään halua, et kenenkään muun elämä menis tän vuoksi pilalle. Kyllä. Elisalle tehtiin kamalia asioita, mut ei kukaan häntä varmasti tappaa tahtonu. Mä toivon vain niin kovin, et kiusaajat pysähtyisi miettimään mikä merkitys heidän teoillaan on. Kuten tänkin blogin ja Elisa-sivun kommenteista näkee, niitä jälkiä on jätetty ihan tarpeeks.

Viha, raivo ja kiukku ei pelasta ketään. Ne ei teee tätä maailmaa paremmaks. Vaan se, et pysähdytään katsomaan ja pysäytetään omalta osaltamme paha tekee.

Me puhutaan Minttiksen kans päivittäin. Tällä hetkellä päälimmäisenä ois saada Elisan tarina kerrottua. Kirjoitettua kirja valmiiksi. Mut me ei aiota jättää tätä siihen. Me halutaan oikeasti yrittää sitten, kun oon taas aikaa paremmin, etsiä niitä keinoja vaikuttaa kiusaamiseen. Tule mukaan. Auta. Osallistu. Pelasta se pieni pala maailmaa, joka sulla on lähinnä.

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)