13. joulukuuta: Elisa kalastaa
Elisa oli viisi tai kuusi, kun miehet päätivät opettaa tytön onkimaan. Sinne ne lähtivät, Miksu, siskon mies ja minun isäni. Elisa oli intoa täynnä, olla nyt veneessä koko päivä kolmen Elisalle hyvin tärkeän ihmisen kanssa. Elisa tykkäsi vedestä, veneilystä ja uimisesta. Mutta... kalastaminen ei tainnut olla ihan Elisan juttuja.
Ensimmäinen huuto ja valitus oli kuulemma lähtenyt siinä vaiheessa, kun matoa oli pitänyt koukkuun laittaa. Miksu kertoi jälkikäteen, ettei ollut koskaan nähnyt pieneltä tytöltä niin syyttäviä katseita. Ne katseet vain taisivat jäädä hyvin nopeasti toiseksi sille miten kovin Elisa oli kiljunut ja huutanut siinä kohtaa, kun ensimmäiset kalat oli noskettu vedestä ja vaari oli taittanut pikkukaloilta niskat nurin.
Miehet saapuivat kotiin kovasti vihaisen pikkutytön perässä eikä niitä kaloja tietenkään syödä voitu. Elisa vannoi täydellä pikkutytön ponnekkuudellaan, ettei enää koskaan söisi kalaa, kun niitä noin kiusattiin.
Vaan ei tullut Elisasta kasvissyöjää. Seuraavana päivänä tyttö tahtoi kalapuikkoja.
(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)
