Viime päivät ovat olleet täynnä rankkoja juttuja todellisuudesta tän päivän koulumaailmast.

Eilen linkitinkin jo Jamey Rodemeyerin tarinan.

Samal Iltalehti uutisoi pikkukakaroiden puukkouhkailuist ihan näin kotisuomessa.

Tänään järkky uutinen ranskasta kertoo sen raskaimman tarinan.

Ranskan tapaus herättää kahdenlaisia tunteita. Toisaalt suuunnatonta surua tytön ja tämän perheen puolesta. Koulumaailma on ottanut taas yhden uhrinsa.

Toisaalta tunnen myötätuntoa poikaa kohtaa. Hän ei varmasti tarkoittanut muuta kuin vastata tuuppimiseen. Millaista on saada tunnolleen 9veenä toisen kuolema? 

Vaan jokaseen lyöntiin, tönäisyyn ja potkuun sisältyy vaara. Näinä hetkinä nousee pintaan se tunne jota vastaa koitan taistella. Tulee mieleen, et ei ne Elisankaan kiusaajat varmasti ajatelleet, et tää menis tähän mihin meni, muit silti se meni ja takas sitä ei saa.

Kuka on syyllinen ja mihi?

 

(Blogi Enkeli-Elisa on osa Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa - kirjan syntyä ja blogin tekstit ovat Minttu Vettenterän kirjoittamia)